KELLARI - THE CELLAR

Pitkään odotettu kellariprojektini on nyt loppusuoralla. Olen aina haaveillut oikeasta nukkekodin ruokakellarista sekä lapsuuden kesien liiteristä. Nyt olen saanut ne. Ovat kyllä olleet tuskan takana, mutta myös sen arvoisia.

Vuosien mittaan niihin sopivaa tavaraa on kertynyt markkinoilta ja kirppikseltä. Säilykkeitä, hedelmiä, vihanneksia ja runsaasti muunlaista "kellaritavaraa". Jotakin olen ajan kuluessa tehnyt toki itsekin. Mutta kun en ole mikään massailun mestari - moni tietää, että minikukkien tekeminen on intohimoni -  luotan tässä asiassa enemmän  taitajien kykyihin. HappyLittleMuffin, Jatan Miniruoat ja muutamien muiden kollegojen hienot aikaansaannokset.

Näyttää kylläkin siltä, että ruokakellari on jo täpötäynnä. Mutta haluan sinne vielä katosta riippuvan savustetun kinkun, kuten sota- ja pula-ajan kellarissamme oli. Sekä lihoja ja makkaroita roikkumaan seinälle nauloihin ja juustotahkoja hyllylle. Täytyy sitten vain tehdä tilaa ja siirtää valmiita ruokia muualle.

Mutta mennäänpä alkuun.

Päätin laittaa kellariin tiiliseinät ja maalata varaston seinät kulahtaneen harmaiksi. Lattiaan piti myös saada "betonivalu".

Ensimmäinen lattia meni kyllä ihan mönkään, mutta mieheni ideasta töpöttelin sienellä sen päälle vaaleamman harmaata. Se näyttikin sitten jo paremmalta eritoten, koska edellinen tumma väri kuultaa mukavasti alla. Mirka Salonen teki kellariin hyllyt, koska huonekalutkaan eivät kuulu vahvuuksiini. Tein kyllä yhden hyllyn, mutta siitä tuli aivan liian huojuva. Vanhensin valmiit hyllyt laimennetulla akryylivärisekoituksella, koska etikka-teräsvillaseos ei oikein tällä kertaa onnistunut.

Ruskea savipurkki hyllyllä on joskus 70-luvulla hankkimiani ensimmäisiä minejäni. Se kuuluu ehdottomasti Muistojeni talooni viestinä menneisyydestä ja aikuisikäni nukkekotiharrastuksesta.

Samalla töpöttämistekniikalla tein liiterin seinät mieleisikseni. Sitten olikin aika kerätä ja asettaa tavarat paikoilleen. Peräseinälle kulahtanut hylly, ihana kannellinen kori, jollainen oli lapsuudessani täynnä äidin vanhoja vaatteita. Oi mitä aarteita ne meistä lapsista olivatkaan! Puutarhatuolit - Erja Helanderin taitavista käsistä - talvisäilössään. Samoin ruostunut ruohonleikkuri jne...

Ruukut, muuttolaatikot, lyhdyt, saappaat, mehumaija jne ovat nyt löytäneet paikkansa. Keväällä puusta pudonnut linnanpesäkin kököttää koriarkun kannella. Pari vanhaa julistetta kertovat omaa kieltää kesäisistä lavatansseista ja vanhoista elokuvista.

Vanhat sodan aikaiset lehdet ovat unohtuneet varaston lattialle. Vuoden 1941 Kotiliesikin on vielä tallella ja siinä ihan päällimmäisenä.

Sitten ruokakellarin puolelle.

Ruokakellari on täppösen täynnä. Takahyllyllä olevan oikean pienen pienen ruislimpun olen ostanut 70-luvulla Hakaniemen torilla olleesta Pienen Pieni - nimisestä kaupasta, joka on lopettanut toimintansa vuosikymmeniä sitten. Silloin leipä oli minusta aivan ihmeellinen ja onhan se sitä toki vieläkin. Se on onneksi säilynyt vuosikymmenien ajan  nukkekodeissani, missä milloinkin.

Täydet hyllyt kertovat nukkekodin ahkerasta emännästä, joka vaivojaan säästämättä on säilönyt kesäiset herkut ja vitamiinit talven varalle. Pieni kellarihiirikin - tuttavalta saatu tuliainen - on pujahtanut popsimaan herkkujuustoaan.

Ja juuri tänään huomasin, että jotain tärkeätä varastosta vielä puuttuu. Ruskeat, paperinarulla suljetut vaatepussit valkoisine nimilappuineen ja luonnollisesti talvehtimassa oleva pelargonia.

Onkohan tämä koskaan valmis!